lauantai, 1. toukokuu 2010

Ihan hirveesti tarinaa...

Hei siis jos ihmettelette että mä oon ollu niin hiljaa viime aikoina niin se johtuu vaan siitä, että mulle on tapahtunu niin kauheesti kaikkee...Kun mä oon muuttanu ja mullon ihan uus talli ja uudet kaverit. Täällon niin paljo hevosia ja ihmisiä ja kaikkee että pienen hepon pää menee ihan sekasin.

Ja sit täällä käy kaikenmaailman hampaantutkijoita ja kengänhutkijoita harvase päivä. Ikänä ei tiedä mitä tapahtuu.

Kyllä mä täällä ihan hyvin viihdyn, vaikka alkuun oli vähän vaikeeta. Tuli heiteltyä pieniä, joo siis ihan pieniä pukkei ja sellasta, mut en mä enää.

Täällon pari kummaa juttua niinku sellanen kuppi, jota törkätään turvalla ja sitte saa vettä. Alkuun ku mä hiffasin sen niin mä kävin vähän väliä törkkimässä ku se oli niin jännää. Siis täällä ei voi väsätä tuorerehua ite. Sit täällä on talo johon mennään ratsastamaaan, siis sisälle. Siellä on usein aika vilske ja kyllä se mua alkuun vähän hämäs. Nyt ollaan kuitenki jo enimmäkseen ulkonentällä ja maastossa.

Että sellasta kaikenlaista, mä kerron taas lisää jahka kerkiän...

lauantai, 27. maaliskuu 2010

Tuorerehun valmistusta

Hei vaan!

Nyt on pää ehjä ja kaikki kengät jalassa ja odottelen innolla kesää. Tiedättekö miksi? No vaikka siksi että sillon saa syödä tuoretta heinää! Mums mums!

Mää on yrittäny ratkasta ton tuorerehuongelman tässä talven mittaan ihan ite, mutta aina nuo immeiset menee sorkkimaan mun keitoksia ja muka siivoamaan. Tässä on nyt kuitenkin tämä resepti, jos vaikka tuo Alli eksyisi tänne blogiin uudestaan. Vaikka voihan se olla, että Allilla on jo tää resepti.

Siis:

Otetaan ämpärillinen vettä ja kasa kuivia heiniä.

Sitten vaan kuskataan heinät suullinen kerrallaan ja upotetaan ämpäriin.

Ja ei kun hämmentämään. Sitten annetaan hetki liota ja valmis on.

Kokeilkaapa!

keskiviikko, 17. maaliskuu 2010

Tuhkimojuttu

Hei taas pitkästä aikaa!

Nyt on niin että pää on aika ehjä mutta kenkä hukassa. Juu, ei noi immeiset oikeen ilahtunu mutta minkäs mää sille teen, yrittäkää itte tarpoa tuolla älykinoksissa ja jäätiköillä, kyllä siellä saapas teilläki jäis kyydistä. No, nyt vaan ootellaan sitä kenkämiestä ja hipsutellaan enimmäkseen hipihiljaa kun on aika liukasta.

Tuli mieleen se yks satu, sesese Tuhkimo. Eiks siinäki se vähän vaatimattoman oloinen neito josta tulikin ihan prinsessa hukannu kenkänsä. Vaikka ei täältä oikeen noita prinssejä löydy, vaikka olis sopiva aikakin nyt. Yks oikea miehenpuoli täällä on - tuo Sademies - mutta oikeestaan se on ihan kakara. Oon mä sille vähän kekistelly ja se on kyl ollu kiinnostunu...

Ei tässä nyt sen kummempia paitsi että mulla on uus blogiystävä Aino! Hei vaan Aino, kiva kun käyt moikkaamassa!

torstai, 4. maaliskuu 2010

Onneks on kova ja luinen pää!

Hei kuulkaa kuulkaa, nyt on sattunu ja tapahtunu kummia! Mullon hirmunen ventti päässä, keskellä ottaa. Siis ihan hirmunen, ette ikinä arvaa kuin noi pelästy noi immeiset ku ne vihdoin suvaitsi laapsia tallin ovesta sisään ja näki että mullon koko otta ihan veressä, siis sitä ihan niinku valu noroina...

Okei okei! Ehkä mä vähän liiottelen, mutta se oli kyllä kaameen kipee ainakin niin kauan kunnes mä sitte sain kuteet niskaan ja pääsin vähän jalotteleen. Ja siis mun päähänhän ei kerta kaikkiaan voi nyt koskea, ei siis yhtään!

Joo siis mää en oikeen tiiä, ainaski tääloli päivällä hirvee kaivuri kauheen kauhan kans ja sitte aidois ei ollu virtaa ja me oltiin kavereitten kans vähän villinä ja sitte mä päätin lähteä vitoon...

En muuten oo ikuna tehny semmosta ennen. Enkä taia tehä vastakaan, sen verran järeen uuden aidan löivät pystyyn. Mutta siis sitä mää en tiedä vieläkään, mistä se haava tuli. Jos mullon aivotäräys ja muisti menny. Apua, mä taidan pyöärtyy ny

 

maanantai, 22. helmikuu 2010

Mullon uus perhe!

Hei kuulkaas, ette ikänä arvaa. Mullon ihan uudet omistajat! Onni ja Taina. Emmä oikeen vielä tiiä mitä se tarkottaa, tuossahan nuo on pyöriny jo jonkin aikaa. Mutta tänään minusta tuli sitten virallisesti niitten. Täytyy vähän funtsia!

Niin täällähän mää asustan tutussa paikassa omien heppakaverien kanssa ja tutut ihmisetkin on ympärillä, joten ei tässä hätiä mitiä. Joku ihme hulabaloo tuli tänään kyllä heijastimista, että paljonko niitä pitäis olla ja saaks moottoritien yli mennä ja sillee...En kyllä ota kantaa!

Se Onni oli tehny mulle jotain herkkuja, siis ihan vaan mulle. Niissä oli näkkäriä, porkkanaa ja sokeria, kyllä maistu. Mums vaan!